Suomalaista muotoilua Madridissa!

NowHere Finland 2012: Diseño ecológico finlandés
19.10.2012-20.01.2013
Museo de Artes Decorativas
Madrid

 

Mukana

Leena Mäki-Patolan keraaminen tuhkauurna 

Mervi Vuolaksen arkkuliina 

Matti Vuolaksen ekoarkku

Kun elämä karkaa käsistä, siitä lähtee väritkin

                      Valmistan vainajien peitteitä ja tuhkauurnia. Kasaan kartongista uurnan rungon, jonka päällystän käsin kirjailemallani kankaalla. Suunnitteluvaiheessa tuli mietittyä teknisiä ratkaisuja, toimivuutta, ekologisuutta ja maatuvuutta. Uurnan esteettisyys oli tietysti tärkeä lähtökohta. Erityisen paljon olen kuitenkin pohtinut tuotteitteni merkitystä.

Olen tähän mennessä valmistanut uurnan kahdelle tutulleni. Seurasin vuosia näiden naisten elämää sivusta, kun he elivät aina vain uusiutuvien syöpiensä kanssa.

Molempien naisten elämässä oli ollut värejä. Iäkkäämmän tuttavan jäämistöstä löytyy iloisenkirjavia paitoja, itämaistyylisiä huiveja ja koruja, värikkäitä räsymattoja. Viimeisinä elinvuosinaan hänen kodissaan oli jatkuva kaamosaika. Päiväpeitto yön musta. Verhot mustaa ja valkoista raitaa, valkoisia puita mustalla pohjalla. Keittiön matto musta, pöytäliina synkän tumman vihreä.

Nuorempi menehtynyt ystäväni oli tekstiilialan ihminen. Kouluajoilta muistan erityisesti hänen ompelemansa hehkuvanpunaisen bleiserin. Aikuisena hän työskenteli sisustusliikkeessä, myi kauniita tekstiilejä ja huonekaluja. Kun harvoin ehdin käydä hänen luonaan, huomasin heidän kotinsa oranssien sohvien ja punaisten nojatuolien vaihtuneen hiljalleen harmaiksi ja valkoisiksi, mustiksi. Samoin oli käynyt hänen vaatteilleen.

Kun elämä karkaa käsistä, siitä lähtee väritkin.

Meillä Suomessa on totuttu näyttämään surua pukeutumalla mustiin. Karjalaiset ovat käyttäneet valkoisia liinoja osoittamaan, että taloon on tullut vainaja, samoin kuin Itämaissa kuolemaan liitetty väri on valkoinen. Joku sanoi, että ei vainaja kuole itselleen, vaan muille ihmisille. Silloin suremme me. Ja muutumme puolestaan värittömiksi.

Haluaisin välittää uurnissani ja muissa kuolemaan liittyvissä tekstiileissäni lämmintä ja valoisaa ajatusta läheisen muistosta. Vaikka kuolema on karu ja suru musertavaa, läheisen saatteleminen rajan toiselle puolelle voisi olla kaunista. Me näemme muistoissamme läheisemme vielä täynnä elämää. Näin vainajakin oletettavasti toivoisi. Miksi emme voisi käyttää kuoleman hetkellä ja hautajaisissa lämminhenkisiä, pehmeitä, värillisiäkin materiaaleja? Miksi emme voisi säilyttää läheisen lämmön ja kauniin muiston kuolemaan liittyvän esineistönkin muodossa - alkaen ihan kuoleman hetkestä hautaukseen saakka? Tuskin kukaan vainaja haluaisi omaisten muistavan häntä teräksisissä paareissa, käärittynä muoviseen pussiin, yhtä harmaana ja kolkkona näkynä kuin pitkään kuolemaa tehneen sielunmaisema.

Koska muisto jää.

Päivi Honkanen, DORAMI

Käspaikka Ilomantsista

Koen ristiriitaa koska ympäristömme on esineiden kyllästämä ja itse teen niitä lisää. Uurna on toisenlainen esine. Maahan haudattava uurna ei lisää tavaratungosta ympärillämme. Matalapolttoisen tuhkauurnan valmistuksessa käytän pelkkiä savimateriaaleja. Uurna hajoaa maassa ollen samaa ainetta ympäröivän maa-aineksen kanssa. Suunnittelemaani uurnaan liittyy mahdollisuus vaikuttaa sen sisältämiin viesteihin. Kokonaisuudessa on huomioitu kaikki tuhkaamisen ja uurnan maahanlaskun vaatimat yksityiskohdat. Uurnan sisällä on kankainen pussi tuhkaa varten. Uurna suljetaan puukepillä. Maahanlaskua varten on nyörit. Omaiset voivat halutessaan valmistaa itse kangaspussin, valita kannen sulkemiseen oksan tai punoa nyörit mieleisestään materiaalista. Valmistan tuhkauurnat yksittäiskappaleina käsin muottiin prässäämällä. Ompelen tuhkapussit käytetyistä luonnonmateriaalikankaista. Itse uurna on samanlainen, mutta oksalla, kangaspussilla ja nyöreillä vaikutan sen luonteeseen. Tuhkauurna on esine, joka lasketaan maahan ja joka muuttuu osaksi sitä ympäröivää maa-ainesta. Käytetyt materiaalit ovat maatuvia luonnonmateriaaleja. Uurna on valmistettu savesta, joka koostuu luonnonmineraaleista. Se on joko polttamaton tai poltettu matalassa lämpötilassa kertapoltolla. Valmistus ei vaadi paljon energiaa. Kansi suljetaan käsittelemättömällä lähipuusta otetulla puukepillä. Tuhka laitetaan käytetyistä puuvilla-, pellava tai silkkikankaista valmistettuun pussiin. Uurnan maahanlaskua varten vaadittavat nyörit ovat maatuvaa materiaalia. Omaiset voivat halutessaan valita ja valmistaa oksan, pussin ja nyörit. Leena Mäki-Patola

"Elämän virta" -saattopeite ja ekoarkku

Ekoarkku on täysin maatuva ja palava, koska siinä ei ole käytetty ruuveja. Ekoarkun materiaali, mänty on lähialueen metsästä ja paikalliselta sahalta hankittu. Materiaali valmistetaan puusepän perustyökoneilla liimalevyksi ja lopullinen valmistus käsityövälinein. Mitään pintakäsittelyaineita ei ole käytetty. Arkku on ainutlaatuinen, koska se voidaan varastoida ja kuljettaa osina. Arkun kokoaminen onnistuu ilman työkaluja.

Ekoarkun ilme muuttuu arkkuliinan ansiosta. Arkkuliinaa käytetään vainajan siunaustilaisuudessa, jonka jälkeen se kääritään odottamaan uutta käyttöä, joten se on pitkäikäinen. ”Elämän virta” –arkkuliina on pellavasta käsinneulottu. Liinan väriä vaihtamalla ekoarkku voidaan kustomoida halutunlaiseksi. Pellavaisen arkkuliinan värivaihtoehdot ovat keltavihreä ja siniharmaa. Keltavihreä symboloi elämän jatkuvuutta ja siniharmaa rauhaa ja lepoa. Pellava materiaalina vie ajatukset elämän kiertokulkuun, maatumiseen ja uuteen kasvuun.

Arkkuliinan materiaalit ovat lähialueelta. Pellava tulee Baltiasta ja se on värjätty Suomessa Öko-Tex standardien mukaisesti. Liina on käsin neulottu, joten energian kulutus on minimissään. Hukkamateriaalia neulottaessa ei synny. Liinaa voidaan käyttää vuodesta toiseen. Se voidaan myös purkaa takaisin langaksi ja käyttää uudelleen. Luonnonmateriaalina pellava on maatuva, eikä jätettä synny.

Arkku ja arkkuliina ovat esillä Now Here Finland 2012 -näyttelyssä.

Kuva: Mikko Auerniitty

Tuhkaa ja monumentteja - näyttely uudesta kuolemankulttuurista pidettiin Kaapelitehtaan Valssaamossa vuonna 2006. Näyttelyn yhteydessä julkaistiin myös kirja Mikään ei häviä - Kirjoituksia kuoleman kulttuurista, WSOY. Kirjasta löytyy tietoa mm. kuoleman arkkitehtuurista ja kirjoittajat ovat biologeja, psykiatreja, kosmologeja, myyttitutkijoita, kuvataiteilijoita, kirjailijoita jne. Valitettavasti kirjaa ei saa enää mistään.

http://exhibition2012.nowherefinland.fi

Mm. täältä löytyy uudennäköisiä ja ympäristömyötäisiä arkkuja, arkkuliinoja ja uurnia. Kesällä 2012 näyttely on fyysisesti Savonlinnassa ja syksyllä Lahdessa.

www.vernum.fi

Vernum toi syksyllä 2007 markkinoille Linteum-paratiisipukumallistonsa. Keväällä 2012 pukuja oli esillä Auran kirjastossa.